Zarda's Felicia

luonne

suku

valmennuksia & päiväkirjamerkintöjä

Kävimme tänään Felician kanssa ensimmäistä kertaa maneesissa ravaamassa ilman taluttajaa ja hienostihan se sujui. Ravailtiin pari pitkää sivua ja kerran kokeiltiin mennä yksi kulmakin. Tasapainossa oli toki vilä hakemista, mutta vauhti ainakin pysyi asiallisena.

Lähdettiin vielä maastoon taluttajan ja vetohevosen kanssa, muutamassa nurkassa taluttaja olikin tarpeen kun mörköjä hyökki mistä sattui. Käytiin vain n. kilometrin mittainen lenkki kävelemässä (=pomppimassa) kun tuulinen sää tuntui pistävän virtaa neitiin.

Tännä olisi päivä kun vihdoin pääsisin käymään Felician selässä. Tai onhan siellä selässä käyty, mutta tänään olisi tarkoitus vähän kävelläkkin.

Rauhallisin mielin Felicia seisoskeli käytävällä silmät puoli ummessa nautiskellen harjauksesta. Satulaa piti vieläkin vähän tuhistella, mutta selässä se saisikin jo olla ihan rauhassa ja vyön sai ilman mutinoita kiristää.

Odotellessani Heidin saapumista maneesille juoksutin Feliciaa hieman liinassa, samalla tarkkaillen sen suhtautumista satulaan kun jalustimien hihnat läpsyttivät sivuilla. Neiti liikkui satulan kanssa aivan kuin se olisi aina ollut selässä. Sen sijaan maneesin oven avaaminen sai aikaan melkoisen loikan, mutta tämän jälkeen se jatkoi ravaamista normaaliin tapaan. Pysäytin Felician ja Heidi käveli paikalle kypärän ja turvaliivini kanssa. Puin varusteet päälle Heidin pidellessä neitokaista paikoillaan ja laskiessa jalustimet alas.

Heidi talutti Felician maneesin rampille ja minä nousin selkään. Hetken aikaa neiti seisoskeli korvat luimussa ja kaula jäykkänä, mutta rauhoittavan höpöttelyn ja rapsuttelun myötä se rentoutui. Seisoskelimme hyvän tovin rampin vierellä aj pikkuhiljaa otin ohjat käteen ja keräilin niitä hieman. Koetin istua mahdollisimman rentona selässä ja maiskautin merkiksi lähteä liikkeelle. Felicia nytkähti hieman, muttei lähtenyt liikkelle. Maiskautin toistamiseen ja puristin vähän pohkeilla. Hitaasti, mutta varmasti lähdimme liikkelle Heidin seuratessa vierellä. Pikkuhiljaa Heidi pidensi liinaa ja pian kävelimmekin "itsenäisesti". Kävelimme pari kierossta maneesin ympäri ja pysähdyimme takaisin rampin viereen. Taputtelin ja rapsuttelin kiitoseksi ja Heidi ojensi pari porkkanan palaa palkkioksi hienosta käytöksestä. Hyppäsin alas selästä ja Felicia sai isot kehut ja selvästi oli ylpeänä suorituksesta, samalla napittaen silmät suurina makupaloja kerjäten.

Tallissa sujautin vielä pari porkkanaa ruokakuppiin ja kehuin vieläkin Feliciaa maasta tavaisiin, neiti oli täysin ylittänyt odotukseni.